Hei!
Kaiken säpinän ja touhuamisen rinnalle ajattelin jälleen kokeilla ajatuksien, sekä laadukkaiden ja vähän vähemmän laadukkaiden kuvien jakamista tänne blogimaailmaan. Välillä tuntuu, ettei aika riitä vuorokaudessa kaikkiin aktiviteetteihin, joten mikäs sen parempi tapa saada aikaa itselleen kuin keksiä vähän lisää tekemistä! Koen, että tämä on kuin pieni päiväkirja johon saan tallennettua arjessani tapahtuvia asioita, ilman että ne haihtuu omalta sisäiseltä kiintolevyltäni. Muistoja, joita myöhemmin voi istahtaa katsomaan ja ihmettelemään.
Nämä vähemmän huippulaadukkaat kuvat on otettu jokunen viikonloppu sitten sunnuntaina, kun päätimme miehen kanssa lähteä nauttimaan keväisestä säästä luonnonjäille. Meidän onneksemme luonnonjäät sijaitsevat takapihallamme, joten matkaa oli hurjat kymmenen metriä. Aurinko paistoi, otimme kameranjalustan ja joogamaton kainaloon. Laitoimme kameran kuvaamaan videolle, joista sitten otimme kuvankaappaukset. Tämä selittänee myös kuvien laadun tällä kertaa. No mutta hei, kaiken pikselin takana hehkuu nauru, höntteily, tasokas urpoilu ja tasapainon löytämisen riemu, sekä tuska.
Saimme rutkasti hymyileviä katseita ohi kulkevilta lenkkeilijöiltä ja hiihtäjiltä. Kaikki olivat tulleet omalla tavallaan nauttimaan auringosta jäälle. Emme kuitenkaan voineet viipyä kuin vajaa tunnin ulkona joogailemassa, sillä luonnollisesti sukat eivät ole ykkösasuste jääleikkeihin.
Tämän jälkeen oli hyvä nauttia kuumaa teetä ja tunkea kylmät varpaat toisen vatsan päälle.
